11 matkan varrella opittua
Kukaan ei kulje niin kauas ja niin nopeasti kuin ihminen, joka ei tiedä mihin hän on menossa.
– H.W. Tillman
Matkani kuljettivat minut viime vuoden puolella Suomeen, Ruotsiin, Venäjälle, Intiaan, Malesiaan, Indonesiaan, Vietnamiin, Kambodzaan, Thaimaahan, Viroon, Latviaan, Liettuaan, Puolaan, Saksaan, Hollantiin, Portugaliin ja Espanjaan. Aasiassa vierähti ensin viisi kuukautta tyttöystävän kanssa. Sitten rauhoituin pari kuukautta Suomessa, jonka jälkeen lähdin eurotta Eurooppaan. Vaikka matka ei jatkunutkaan Euroopassa koko aikaa täysin eurotta, palasin Suomeen kolmen kuukauden taivaltamisen jälkeen. Sittemmin olen asunut Suomessa, mutta käynyt kerran Berliinissä olemassa kaksi viikkoa (englanniksi).
Olen matkustanut lentokoneella, junalla, bussilla, metrolla, raitiovaunulla, henkilöautolla, pakettiautolla, rekalla, taksilla, rikshalla / tuk-tukilla, skootterilla, moottoripyörällä, laivalla, soutuveneellä, purjeveneellä, moottoriveneellä, lainelaudalla, polkupyörällä sekä jalkaisin – juosten ja kävellen.
Kaikista eniten olen tykästynyt liftaamiseen. Sitä tuli tehtyä kerran Malesiassa, mutta kesällä innostuin Euroopassa ja juuri loppuun saattamieni todella tarkkojen laskelmien mukaan kilometrejä kertyi näin matkaten 5887.
Varmaankin koska en ole täysin vapautunut vielä suoritekeskeisestä ajattelumallista, monesti ainakin itse saatan pysähtyä miettimään, mitä kaikkea olen saanut aikaan tällä kaikella reissaamisellani? Olisiko ollut parempi vain pysyä Suomessa, jatkaa kauppatieteiden tohtorin opintoja ja tyytyä siihen polkuun mille olin itseni asettanut? Mutta ei, kun muistelen sitä ahdistuksen määrää, joka sisimmässäni silloin puolitoista vuotta sitten oli, ja kun vertaan sitä tämänpäiväiseen olotilaan, en kyllä vaihtaisi takaisin mistään hinnasta.
En ole löytänyt viisasten kiveä enkä ole pelastanut maailmaa, mutta ne eivät ole koskaan olleet tavoitteenanikaan, joten en voi olla mihinkään löytämiini murusiin pettynyt. Päin vastoin, kun elää ilman sen kummempia tavoitteita ja antaa asioiden tapahtua, voikin huomata, että yllättävän paljon sitä sitten tapahtuukin – ja todella huimaa vauhtia mennään eteenpäin.
Aivan matkani alkuvaiheilla höpöttelin onnesta, ja näen asian edelleen samalla tavalla. Nyt kuitenkin olen käytännössä toteuttanut itse sitä mistä olen puhunut. Olen hankkiutunut eroon suurimmasta osasta omaisuudestani, enkä koe että omistaisin yhtään ihmissuhdetta. Tällä hetkellä en koe että minun pitäisi tulla yhtään miksikään mitä en jo ole. Olen jo sisimmässäni onnellinen, koska onnellisuus on minuun sisäänrakennettu ominaisuus. Jos jostain syystä en jossakin hetkessä koe olevani onnellinen, se on merkki siitä, että joku nyt peittää onnellisuuteni ja jotain täytyy pudottaa taas pois. Se on jatkuva matka. Enkä usko että haluan koskaan lopettaa matkustamista.
Onnellisuus ei tarkoita minulle sitä, että elämässä olisi jatkuvasti vain naurua ja riemua. Kyllä elämässä välillä ollaan ahdistuneita ja itketään. Tämä vuoristoratamainen elämän kulku ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että pohjimmiltani olen onnellinen vaikka olisinkin jossakin hetkessä surullinen. Ahdistus on vain merkki siitä, että jokin täytyy muuttua. Niin kauan ahdistaa kun vastustan sitä muutosta. Se muutosprosessi aiheuttaa joskus paljon tuskaa ja kyyneleitä, mutta muuttuukin jo pian iloksi. Joskus aikaisemmin elämässäni olen saattanut näyttää ulospäin iloiselta mutta ollut pohjimmiltani onneton. Tässä on huima ero.
Nyt olisi ehkä hyvä väli pysähtyä vähän pohdiskelemaan, mitä kaikkea olen oppinut, jotta voin tehdä sitä mikä tällä blogillakin on ollut ideana aivan alusta asti: jakaminen on välittämistä. Haluan kertoa kokemuksistani, jotta lukijani voisit ymmärtää, että kaikkea ei opi lukemalla. Ehkä voin olla rohkaisuna sinulle lähteä omalle tutkimusmatkallesi, oman muutoksesi tielle, omien totuuksiesi löytymiseksi. Koska sieltä mielestäni kaikki löytyy: sinun sisimmästäsi. Tärkeimmät kamppailut käydään siellä. Tärkeimmät matkat taivalletaan siellä. Ulkoisessa maailmassa matkaaminen, lukeminen ja ihmisten kuuntelu voi toimia kaikelle sille vain ärsykkeenä. Kukaan ei voi matkustaa puolestasi. Kukaan ei voi löytää totuutta itsensä ulkopuolelta.
Nyt luvatusti, tähän loppuun kootusti muutamia asioita, joita olen oppinut matkan varrella. Linkit ovat aiheita käsitelleisiin kirjoituksiini.
- Elääkseen täytyy kuolla
- Matka itsessään on määränpää
- Tyhmyys alkaa siitä hetkestä kun lakkaa kyselemästä
- Pysähtyminen on joskus paikallaan (ks. myös tämä)
- Elämä on rahaa arvokkaampaa
- Elämää kannattaa etsiä tästä hetkestä
- Maailma näyttäytyy minulle sellaisena kuin itse olen
- Vapautuakseen, rakkauden löytääkseen täytyy pudottaa pelkonsa
- Joudun luopumaan vain siitä mistä pidän kiinni; saan vain sen mistä luovun
- Maailma ilman rajoja on täällä; emme vain ole huomanneet sitä (englanniksi)
- Matkaan lähteminen ei ole koskaan kaduttanut jälkeenpäin
