Perinteisen surffauksen lisäksi, Indonesia osoittautui varsin mukavaksi paikaksi harrastaa sohvasurffausta. Sohvasurffaus tulee englanninkielisestä termistä couch surfing, joka tarkoittaa käytännössä paikallisiin ihmisiin ja heidän kulttuuriinsa tutustumista majoittumalla heidän luonaan tai muuten vain yhteisen ajanvieton merkeissä. Siis ihmisiin tutustumista ja kulttuurien välistä vaihtoa. Sohvasurffausta voi tehdä kaikkialla maailmassa. Asialle vihkiytyneitä sivustoja ovat mm. couchsurfing ja hospitalityclub, joiden jäsen olen ollut jo useamman vuoden ajan.

(lisää…)

En ole tässä.

Olen tässä. Turkoosi linnunmaito syleilee minua.

Katson horisonttiin. Se heiluu ylös ja alas. Aalto on tulossa. Olisiko se viimein se aalto.

Kellun lainelaudalla. Meri allani on syvä. Niin ainakin toivon.

Aalto on täällä hetkenä minä hyvänsä. Siinä se nyt kohoaa takanani. Alan melomaan käsilläni hätäisesti. Hetki tulee. Aalto nousee. Valkoista muodostuu turkoosille.

Onnistunkohan nousemaan tälle laineelle?

(lisää…)

Malesia on jo kauan taakse jäänyttä elämää – ainakin toistaiseksi. Sinne on kyllä ollut ikävä monessakin mielessä siitä asti kun viikko sitten suuntasimme kulkumme kohti Indonesiaa ja hyppäsimme lentokoneeseen Penangissa. N. 50 minuuttia kestäneen lennon jälkeen olimme lentäneet Malakansalmen yli Indonesian Medaniin, Sumatran saaren pääkaupunkiin.

(lisää…)

Olemme asuneet nyt viikon päivät Penangin saarella, Malesian itärannikolla. Löysimme todella mukavan majapaikan, homestayn, jota pyörittää kotoisassa talossa George Townin liepeillä, Tanjung Tokong -nimisellä asuinalueella mukava, maailmaa nähnyt ja kokenut mies hyvin syöneine ystävineen. Huoneesta maksamme 32 ringitiä (n. 7,5 e). Samaan hintaan kuuluvat mm. pyyhkeet, aamupala, langaton internet-yhteys, pieni kirjasto sekä kerrassaan maukkaan ystävälliset ihmiset.

Malesian sanotaan olevan Aasian ruokaparatiisi. Penangin sanotaan olevan Malesian ruokaparatiisi. Alamme vasta hiljalleen ymmärtää mitä tämä tarkoittaa. Paratiisi tämä on ruuan suhteen ainakin kolmesta syystä.

(lisää…)

Olenkohan unessa vai hereillä?

Mistä aloittaisin kertomaan, matkastani Intiaan?

Mikä siinä Intiassa on niin ihmeellistä? Ehkä se

• harmoninen sekasorto
• melodinen meteli
• puhdas saasta?

Ei, sanat tai valokuvatkaan eivät riitä ilmaisemaan sitä mitä koimme Intiassa puolentoista kuukauden aikana. On kai aivan turha yrittääkään alkaa selvittämään kenellekään omaa Intiaani, koska se ei ole itsellenikään selvillä.

Sanotaan, että matkailu avartaa ja voi aiheuttaa joitakin kysymyksiä. Jos lähtee Intiaan etsimään vastauksia, saattaa pettyä karusti, koska tuloksena voi olla vastausten sijaan hyvinkin vain rinkallinen uusia.

(lisää…)

Kuva: linnko

Again I’m feeling so shy,
It’s my first ever try.
My thoughts, they want to fly,
Rum with some chai.

Fireworks in the sky,
The desert’s on my side.
Eyes never lie,
There’s nowhere to hide.

On a camel ride,
I’m feeling the height.
When you get a good guide,
It’s a magic carpet flight.

Under the starry sky,
So many questions in my mind.
I keep asking, why,
And what do I find?

After a desert night,
I can see what’s right.
It must’ve been the flight,
That showed me the light.

Before I die,
I want to reach the sky.
This was brought to me by,
The traveling guy.

Perhoset ovat löytäneet viimein kaltaistensa keskuuteen, Perhentian-saarille nimittäin, Malesiaan. Saariryhmä koostuu Iso-Perhentianista ja Pienestä Perhentianista. Ainakin tällä pienemmällä on todella paljon värikkäitä perhosia. Jotkut niistä ovat todella suuria ja lentelevät melkoista vauhtia väistellen kaikki kuvausyritykseni. (Alina on onneksi parempi kuvaaja.) Toiset ovat pienempiä, mutta eivät välttämättä yhtään sen hitaampia. Kun tänäkin aamuna kävelin viidakon halki tänne saaren länsirannikolle, monta monenkirjavaa perhosta liihotteli ohitseni. Yksi yhteinen tekijä niille tuntuu olevan kiire joka paikkaan.

Vaikka perhoset eivät paljon tunnu pysähtelevän (mikä vaikeuttaa niiden valokuvaamista), Perhentian on loistava paikka pysähtymistä varten ainakin meille ihmisille. Malaijin kielinen sana Perhentian tarkoittaakin pysähdystä. Tästä Thaimaahan on matkaa kai noin 70 kilometriä. Malesian ja Thaimaan välillä matkustaneet kauppiaat antoivatkin saariryhmälle aikoinaan tuon nimen. Nykyään saaret elävät täysin turismista. Saariryhmä on tätä nykyä suosittu varsinkin sukeltajien keskuudessa.

(lisää…)

Jaipurista otamme bussin Pushkariin. Noin viiden tunnin matka taittuu suhteellisen kivuttomasti.

Pushkar on yksi Intian vanhimpia kaupunkeja. Se on pyhä kaupunki. Pushkarissa palvotaan ennen kaikkea Brahmaa, hindulaisen kolmiyhteisen jumaluuden luojajumalaa (kaksi muuta ovat Vishnu ja Shiva). Kaupungin varsinaista perustamisvuotta ei tarkalleen tiedetä, mutta tarinan mukaan Brahma harjoitti täällä katumusharjoituksia 60000 vuoden ajan nähdäkseen välähdyksen Vishnusta. Tuhannet pyhiinvaeltajat tulevat vuosittain kylpemään pyhässä Pushkar-järvessä, jota kaupunki ympäröi.

Pushkarissa on syytä hoitaa heti pois päiväjärjestyksestä puja, pyhä rituaali. Järveen lasketaan kukkien terälehtiä, toistetaan papin kanssa muutamia rukouksia, jonka jälkeen otsassa kimaltelee kohta punaisen värin lisäksi sekalaisia ruoka-aineita kuten riisiä ja sokeria. Temppelille pitää toki tehdä lahjoitus, joka turisteille tarkoittaa 51, 101, 201, 301 tai enemmän rupioita. Tästä kaikesta saa ranteeseensa keltapunaisen ”Pushkar-rannekkeen”, joka käy kulkuluvasta mm. kaupungin temppeleihin. Ja mikä tärkeämpää, sitä vilauttamalla voi rauhoittaa pujan tyrkyttäjiä ja näyttää olevansa jo asettautunut kaupunkiin. Tästä kaikesta pitäisi tietysti seurata hyvää karmaa, ja sitähän reissun päällä aina tarvitaan. Miehet pitävät ranneketta aina oikeassa kädessään, kuten myös naimattomat naiset. Naineet naiset sujauttavat rannekkeen vasempaan ranteeseensa. Merkillinen tapa merkata ihmisiä, tuumimme, ja päätämme laittaa rannekkeet kuten naineet parit.

Pushkarissa alkaa heti säväyttää rauhallisuus isompien kaupunkien jälkeen. Järven ympärillä olevilla rappusilla (ghateilla) istuskelu, tyynen järven pinnan katselu ilta-auringossa ja naiset kirkkaissa sareissaan piirtyvät mieleen. Kyyhkysiä, lehmiä, koiria, sikoja… ihmisiä. Kaikki sulassa sovussa täälläkin. Hyvä tunnelma alkaa nousta pintaan eikä mielessä ole enää tilaa ärtyneille ajatuksille aikaisemmista vastoinkäymisistä huolimatta. Hotellin katolta avautuvat upeat näkymät tähtitaivaalle, varsinkin kun sähkökatkoksesta johtuen kaupungista tulee hetkessä hyvin pimeä.

(lisää…)

Norsu Amber-palatsille vievän tien varrella

Lähtö Agrasta tapahtuu jo ennen kukonlaulua viiden aikoihin aamulla. Sängystä täytyy siis kömpiä ylös jo ennen neljää. Hotellista pääsemme ulos vasta herätettyämme respan lattialla nukkuneen kaverin. Kiittelemme, kumarramme; pyytelemme anteeksi, pyllistämme.

Hotellin välittömästä läheisyydestä vasempaan äijät istuskelevat ritisevän nuotion ympärillä. Yksi heistä on tietysti passissa oleva riksakuski. Käydään totuttuun tapaan tiukka keskustelu kyydityksen hinnasta, sään kylmyydestä ja riksojen vähyydestä ympärillämme. Päästyämme yhteisymmärrykseen, survomme rinkkamme riksan takaosaan ja pärähdämme Agran mustaan yöhön.

(lisää…)

No hurry, no worry.
No chicken, little curry.

24 hour, full power.
Just toilet, no shower.

No woman, no cry.
No chapati, no chai.
Go high and die.

Without college, no knowledge.
Without wife, no life.
Sometimes wife becomes a knife.

– Intialainen kadunmies