Aamuysiltä kämppis Valdek katsoo ihmeissään kun keittiön lattialla nukkuu makuupussissa Oskari. Esittäydyn. Puhumme saksaa. Katsomme yhdessä netistä, että Berliiniin olisi noin 600 kilometriä.

(lisää…)

Aamulla kirjoittelen blogimerkintää, mutta maittavan aamiaisen jälkeen olen jo Kasian ja Mayan kanssa kävelemässä kaupungilla. Kasia tarjoaa minulle jäätelön Lodyz Automatossa, eli jätskikiskalla. Maku vaihtelee, mutta ainakin tämänpäiväinen mustikka iskee jäätelötajuntaani melkein yhtä tykisti kuin Hanoin Kem Tràng Tiền-jäätelö.

(lisää…)

Mateusz kirjoittaa minulle muistikirjaan muutamia tärkeitä puolalaisia fraaseja. Dziękuję sanottaisiin kiitettäessä, proszę pyydettäessä ja przepraszam oltaessa pahoillaan, czy moze mnie pan/pani wysadzić na końcu tego miasta w kierunku Warszawa haluttaessa kuljettajan jättävän minut ulos kyydistä kaupungin jälkeen Varsovaan menevälle tielle. Mitäpä muuta tarvitsisin? Kun Mateusz ojentaa minulle Euroopan karttansa, perustellen päätöksensä sillä, että tarvitsisin sitä enemmän kuin hän koska hän tuntee Puolan kyllä, voin vain todeta että hyvä ystävä kyllä tietää joskus itseänikin paremmin mitä tarvitsen.

Liftaan jonkin aikaa vilkkaalla tiellä M:n aikaisemmin tekemällä ”Polska”-kyltillä. Turhaudun pian ja menen roskiksille hakemaan pahvia uutta kylttiä varten. Teen ”Poland”-kyltin, koska haluan antaa ihmisille sen totuudenmukaisen vaikutelman, että en ole puolalainen.

Käyn juttelemassa vielä huoltoaseman terassilla istuvan Mateukszen kanssa. Sovimme, että tapaisimme ehkä vielä Varsovassa myöhemmin tänään, jos Tie niin päättäisi. Emme sano hyvästejä.

(lisää…)

Kännykkä herättää noin neljän tunnin aamu-unien jälkeen. On aika jättää Laura, Rihards, Loïc – ja Fabian, joka juuri saapui yölliseltä seikkailultaan. Syömme kuitenkin kaikessa rauhassa ennen lähtöä nuudelisoppaa aamupalaksi. Laura antaa minulle myös lahjaksi paikallisen olutmerkin sponsorikynän jossa on valo. Olen jo antanut Lauralle ja Rihardsille Vietnamista tuomani syömäpuikot.

Otamme journalistin kanssa bussin #18 Lauran neuvomalle ”pagrieziens uz därziniem”-pysäkille.

Aloitan liftaamaan 12.30. Mateusz istuu varjossa hetken ja ilmoittaa lähtevänsä ostamaan tupakkaa. Kun hän tulee takaisin, juttelemme siitä kuinka yksinäiset naiskuljettajat eivät ole vielä kertaakaan ottaneet meitä kyytiin, eivätkä varmasti tulisi ottamaankaan. Toinen joka M:n mielestä on haasteellinen ovat BMW-kuskit. Kerron minut BMW:llään kyytiin napanneesta Timosta Tallinnassa, mutta Mateusz on silti epäluuloinen: BMW:tä ajavat eivät koskaan ota kyytiin!

Viimeistelen Lūdzu-kyltin odotellessa ja nostan sen pystyyn peukaloni kera. Kyltti auttaa heti. BMW pysähtyy, sisällään yksinäinen naiskuljettaja. Taas kerran astumme nauraen autoon. Kuljettaja vaikuttaa hieman hermostuneelta. Ehkä hän jo katuu päätöstään ottaa kaksi miespuolista henkilöä kyytiinsä? Hän heittää meitä vain muutaman kilometrin matkan seuraavaan liittymään asti.

(lisää…)

Kapuan teltasta ulos pyörittyäni jonkun aikaa. Viime aikoina minun on ollut vaikea nukkua pitkään aamuisin. En kai malta nukkua koska hereillä olo on sen verran kiehtovaa aikaa. Mitä tahansa voi tänäänkin tapahtua.

Telttaa pakkaillessamme metsästä ilmestyy mies. Emme puhu samaa kieltä, mutta kaverilla on selvästi jotain sanottavaa. Hän kyselee juotavaa, ja kun tarjoan vettä, ei hän sitä kuitenkaan ota vastaan. Edgarsiksi esittäytyvä, jonkin verran rähjääntyneen oloinen kaveri on nonverbaalisen viestinnän perusteella jotain tasoittavaa vailla. Sormet ovat kaulalla, eli eilen on tullut juotua itsensä kurkkua myöten täyteen. Näytämme tyhjää viinipulloa ja kohottelemme olkapäitämme ja käsiämme ilmaan.

Edgars alkaa avautumaan minulle kohtalostaan. Hän on sotilasarvoltaan majuri ja työskennellyt poliisina. Hän joutui kuitenkin vankilaan, ilmeisesti juuri alkoholin takia. Kaikesta Edgarsin elehdinnästä tulkitsen hänen yrittävän viestittää meille ettei viinan kanssa läträäminen olisi ratkaisu mihinkään. Olen Edgarsin kanssa samaa mieltä. Hän katsoo minua pitkään silmiin hyväntahtoisesti ja ravistaa kättäni ja toivottaa omalla tavallaan meille hyvää matkaa. Yhtä nopeasti kuin tämä mystinen metsän mies ilmestyikin on hän kohta kadonnut rantahietikkoa pitkin näkymättömiin.

Olemme seisoskelleet jo tovin maantien varressa. Sanon M:lle, että ”lūdzu”-kyltti yleensä auttaa nopeasti ja alan piirtämään L-kirjainta pahviin neonpunaisella tussilla. Samassa auto karauttaa pysähtyy viereemme. ”Enpä olisi uskonut, että se toimii näin nopeasti”, huudahdan innoissani ja heitän kyltin reppuun myöhempää viimeistelyä varten. Mateusz nauraa ja on jo juoksemassa autolle.

(lisää…)

Saavumme perjantai-iltana Helsingin Tervasaareen vähän ennen kymmentä. On jo pimeää kun astumme veneeseen.

Peace Blossom on levännyt laiturissa jo pidemmän tovin. Edellisestä purjehduksesta on vierähtänyt kuukauden päivät. Veneen akut ovat päässeet hieman tyhjenemään eikä moottori lähde käyntiin. Alamme kuitenkin nukkumaan puoliltaöin. Asiat järjestyisivät kyllä. Pääsisimme kuitenkin keinolla tai toisella Suomenlahden yli.

(lisää…)

Seison Pitkälahden ABC -huoltoasemalla. Olen valmiina lähtemään takaisin Jyväskylään. Olen ollut Kuopiossa pakkaamassa tavaroita pitempää reissua varten.

Käyn takapihalta roskakatoksilta etsimään pahvia. Työntekijä tulee juuri ulos tuomaan ruokaa roskiin ja säikähtää nähdessään minut. Pyydän häneltä pahvinpalasta, mielellään valkoista. Sellainen järjestyy nopeasti. Katson sivusilmällä kuinka hyvää ruokaa, hedelmiä, leipää ym. menee roskiin koskemattomissa muovipakkauksissa. ”Nyt ei ole aika dyykata, ehkä myöhemmin”, ajattelen.

(lisää…)

Nakkaan 40 litran reppuuni seuraavat tavarat määrittelemättömän pitkää rahatonta matkaani varten:

• Kevyt (0,9kg) makuupussi
• Musta tussi
• Leatherman -monitoimityökalu
• Otsalamppu
• 2 x kertakäyttösadeviittoja
• Toimiva kännykkä + laturi + 3 akkua
• Pieniä lahjoja auttajille
• metallilusikka ja muovinen lautanen
• Pyykinpesujauhe
• Digipokkari + tarvikkeet
• Voimassa oleva passi, Matkavakuutustodistus, Eurooppalainen sairausvakuutuskortti (EU Kela), ajokortti, ISIC-opiskelijakortti, visa debit -pankkikortti
• Ompelutarvikesetti
• (lisää…)

Kävelen Jyväskylän Kauppakadulla. Ns. feissaaja tulee juttelemaan ja kysyy haluaisinko olla mukana auttamassa Itä-Afrikan lapsia Kirkon ulkomaanavun kautta. ”Auttaisin mielelläni, mutta minulla ei ole rahaa, onko se ongelma”, kyselen ja katson kun nuorukaisen naama värähtää epäilevän näköiseen hymyyn toivottelemaan hyvää päivänjatkoa. Seuraava lähettiläs on sinnikkäämpi ja jää juttelemaan kanssani toviksi. Keskustelun aihe kääntyy pian matkustamiseen vähällä rahalla ja yleensä siihen, miten paljon raha on saanut valtaa ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Kutsun ystävällisen kaverin CouchSurfing-tapaamiseen, joka olisi vielä samana iltana Vihreässä Haltijattaressa.

Käyn istumassa baarissa ja tilaan teen. Käytettyäni siihen 1,5 euroa, päätän että tulisin Eurotta Euroopassa -kokeilun aikana pitämään kirjaa jokaisesta käyttämästäni rahasummasta ja mainitsemalla tässä blogissa. Rahaa minulla ei ole paljon käytettävissä, joten eipä siitä paljon työtä tule. Tarkoitus on siis käyttää rahaa ainoastaan välttämättömyyksiin, kuten kirjakaupasta ostamaani matkapäiväkirjaan (5,5e). Niillä kun ei käytettynä oikein enää kirjoittamiseen voi käyttää. Lisäksi uusin pitkällisen ja tuskallisen harkinnan jälkeen oravanpyora.info domainin vuodeksi, johon tuhlaan 6,7 euroa. Tämäkään ei olisi ollut pakollinen meno, mutta säästyin isolta vaivalta.

(lisää…)

Viikonloppuna päätin, että suuntaisin pian etelään. En tosin vielä tiennyt tarkalleen miten sen toteuttaisin, koska en ole kovin kokenut ilman rahaa (tai hyvin pienellä rahalla) matkustamisessa. Monet ihmiset ovat kuitenkin innostaneet rahatta matkustamiseen omalla esimerkillään (mm. Tomi Astikainen, Teppo@Liftari.org, sekä monet ihmiset jotka olen tavannut liftaamassa internetin ulkopuolellakin). Liftausharjoitukseen löytyi lisämotivaatiota myös akuutista likviditeettivajeesta eli täydellisestä persaukisuudesta. Kaiken tämän rohkaisemana päätin aloittaa projektin: Eurotta Euroopassa.

Projektilla ei ole mitään kiveen hakattuja tavoitteita ja nekin tavoitteet, jotka on tällä hetkellä asetettu, saattavat muuttua sitä mukaa kun tilanne elää. Kukaan ei kuitenkaan tiedä mitään huomisesta edeltäkäsin, joten voihan hyvin olla, että Euroopassa kohta kovin moni muukaan ei käytä euroja. Kuitenkin, aion yrittää matkustaa Saksaan ja myöhemmin muualle Eurooppaan käyttämättä ollenkaan rahaa matkustamiseen tai majoitukseen.

(lisää…)