Istuin erään meren rannalla sijaitsevan kahvilan terassilla uuden tuttavuuden kanssa. Kevätaurinko lämmitti mukavasti ja valonsäteet heijastuivat kimmeltäen lumipeitteisen meren pinnasta kasvoihimme.

”Kirjoita oman elämäsi tyhjästä suklaapallosta”, hän ehdotti.

Hörppäsin kahvia ja katsoin häntä kysyvästi hymyillen.

”Niin, se on sellainen tarina jostakin asiasta, jota et ole lapsena ymmärtänyt. Olet saanut tyhjän suklaapallon, mutta salannut asian muilta, koska et ole pystynyt käsittelemään asiaa”, hän selvitti.

Teen sen, tuumin silloin.

(lisää…)

Olen saapunut Gironan lentokentälle keskiviikkoiltana. Kylmä ilma puskee tehokkaasti kevyen vaatetukseni läpi ja tuntuu siltä, että täällä tarvitaan samoja vaatteita kuin pohjoisessakin vaikka lämpötilaero huitelee jossain 20:n ja 30:n celciusasteen välimaastossa. Ehkä tämä on hyvä paikallisiin tutustumisen kannalta, koska olemme nyt varmasti lähempänä samaa värähtelytasoa.

(lisää…)

Lumi tipahtelee korkealta teatterikorkeakoulun katolta isoina mutta hitaina ryöppyinä. Hieno pakkaslumi pölyttää varomattomien ohikulkijoiden kirpakasta helmikuisesta pakkassäästä punoittavat kasvot.

Saan tekstiviestin Stephanilta. Minut toivotetaan tervetulleeksi Barcelonaan. Siitä nousee lämmin tunne. Aikaisemmin kymmentä pakkasastetta näyttänyt mittari tärähtää nyt vähintään paria astetta lämpimämpään lukemaan. Pimeää kylmää on silti minulle liikaa. Taas on seurattava Aurinkoa.

Viime hetken matkajärjestely kimppakyydillä Tampereelle. Ennen sitä lounaalle teatterikorkeakoulun ruokalaan. Punajuuripihvejä, tummaa riisiä, salaattia ja jotain muuta sekalaista höystöä. Katselen samalla joidenkin opiskelijoiden näyttelemistä. Runebergintorttuun ei ole varaa. Katalonian värit ovat seinillä.

(lisää…)

On tullut viime aikoina keskityttyä matkustamiseen niin paljon että blogin päivittäminen on jäänyt. Nyt on kuitenkin hyvä ja korkea aika tehdä kertaus kuluneen kuukauden tapahtumiin ja jakaa jotain opittua myös täällä blogosfäärissä.

Olin siis Portugalissa noin viisi viikkoa, ensin pari viikkoa Alinan kanssa. Vaikka sinne mentiinkin lentämällä, liikkumismuoto paikasta toiseen oli kohteessa enimmäkseen liftaus. Majoitukset hoituivat enimmäkseen rannoilla ja metsissä telttaillen tai sitten couchsurfingin kautta kaupungeissa.

(lisää…)

Hei rakkaat lukijani.

Tänään 11.11.11 kello 11.11 julkaisin ensimmäisen artikkelin englanninkieliseen traveleven-blogiini.

Jos lontoo taittuu niin käyhän lukemassa.

Kävelemme Eurooppaa ristiin rastiin, astuen välillä tukevalle maan kamaralle, välillä horjuen aivan veden äärellä. Euroopan kartta, jonka Mateusz minulle lahjoitti, on ollut levitettynä Berliinin tukikohtamme lattialle jo useamman päivän ajan.

Haluaisimme Porniciin, Ranskaan, koska siellä asuva, Intiassa tapaamamme mukava ranskalaispariskunta on kutsunut meidät vieraakseen. Karttaa tarkasti tutkiessamme, huomaamme lähistöllä sijaitsevan myös Condomin. Mutta vaikka kuinka yritämme käännellä halpalentoyhtiöiden nettisivuja, pureskella liftaussuunnitelmia ja hinkata ohimoillamme olevia nystyröitä samalla kieriskellen tuskissamme kokolattiamatolla, emme saa ulos tyydyttävää Pornicin näkemisen ja Condomiin tulemisen mahdollistavaa kombinaatiota.

(lisää…)

Noin kolme viikkoa sitten olen Berliinissä. Näen metrossa mainoksen: ”Bussi Hampuriin 9 euroa”. Olen menossa sinne liftaamalla. Aurinkoni laskeutuisi muutaman päivän päästä Düsseldorfin liepeille, ja olen luvannut mennä häntä vastaan Utrechtiin. Sitä ennen haluan kuitenkin käydä Terschellingin saarella Alankomaiden pohjoisosissa, ja vähän muuallakin.

(lisää…)

Berliini menee ihon alle. Juuri nyt se on vaihtoehtoväen ja trendinluojien pääkaupunki, jossa kylmän sodan jäljet näkyvät vielä. Bisarriin mieltyneet kaupunkilaiset hellivät DDR-retroa, luomuelämää ja punk-taidetta, mutta myös huippudesignia, muotia ja avant gardea. Berliini huumaa kävijän oudosti vain olemalla oma rosoinen itsensä.

Näin alustetaan tuoretta Stockmannin Berliini-aiheista kuvastoa. Nyt kun takana on reilu viikko tätä Berliini-nimistä huumetta, on jo aikakin tehdä katsaus joihinkin menneiden päivien tapahtumiin ja havaintoihin ja kysyä: Mitä kautta ja miten Berliini menee ihon alle? Mitä voisi olla tämä nk. vaihtoehtoväki? Onko punkkareita tosiaankin vielä olemassa? Millaisissa paikoissa punk-taide tai avant garde syntyvät? Miten kylmän sodan jäljet täällä vielä näkyvät?

(lisää…)

Aamuysiltä kämppis Valdek katsoo ihmeissään kun keittiön lattialla nukkuu makuupussissa Oskari. Esittäydyn. Puhumme saksaa. Katsomme yhdessä netistä, että Berliiniin olisi noin 600 kilometriä.

(lisää…)

Aamulla kirjoittelen blogimerkintää, mutta maittavan aamiaisen jälkeen olen jo Kasian ja Mayan kanssa kävelemässä kaupungilla. Kasia tarjoaa minulle jäätelön Lodyz Automatossa, eli jätskikiskalla. Maku vaihtelee, mutta ainakin tämänpäiväinen mustikka iskee jäätelötajuntaani melkein yhtä tykisti kuin Hanoin Kem Tràng Tiền-jäätelö.

(lisää…)