Aamuysiltä kämppis Valdek katsoo ihmeissään kun keittiön lattialla nukkuu makuupussissa Oskari. Esittäydyn. Puhumme saksaa. Katsomme yhdessä netistä, että Berliiniin olisi noin 600 kilometriä.

(lisää…)

Aamulla kirjoittelen blogimerkintää, mutta maittavan aamiaisen jälkeen olen jo Kasian ja Mayan kanssa kävelemässä kaupungilla. Kasia tarjoaa minulle jäätelön Lodyz Automatossa, eli jätskikiskalla. Maku vaihtelee, mutta ainakin tämänpäiväinen mustikka iskee jäätelötajuntaani melkein yhtä tykisti kuin Hanoin Kem Tràng Tiền-jäätelö.

(lisää…)

Mateusz kirjoittaa minulle muistikirjaan muutamia tärkeitä puolalaisia fraaseja. Dziękuję sanottaisiin kiitettäessä, proszę pyydettäessä ja przepraszam oltaessa pahoillaan, czy moze mnie pan/pani wysadzić na końcu tego miasta w kierunku Warszawa haluttaessa kuljettajan jättävän minut ulos kyydistä kaupungin jälkeen Varsovaan menevälle tielle. Mitäpä muuta tarvitsisin? Kun Mateusz ojentaa minulle Euroopan karttansa, perustellen päätöksensä sillä, että tarvitsisin sitä enemmän kuin hän koska hän tuntee Puolan kyllä, voin vain todeta että hyvä ystävä kyllä tietää joskus itseänikin paremmin mitä tarvitsen.

Liftaan jonkin aikaa vilkkaalla tiellä M:n aikaisemmin tekemällä ”Polska”-kyltillä. Turhaudun pian ja menen roskiksille hakemaan pahvia uutta kylttiä varten. Teen ”Poland”-kyltin, koska haluan antaa ihmisille sen totuudenmukaisen vaikutelman, että en ole puolalainen.

Käyn juttelemassa vielä huoltoaseman terassilla istuvan Mateukszen kanssa. Sovimme, että tapaisimme ehkä vielä Varsovassa myöhemmin tänään, jos Tie niin päättäisi. Emme sano hyvästejä.

(lisää…)