Sekä matkustaminen että kirjoittaminen ovat minulle usein yhtä tuskaa. On kuitenkin aina mahtavaa huomata, että molempia on tullut tehtyä. En matkusta pelkästään ulkoisessa vaan myös sisäisessä maailmassa, enkä osaa niitä aina edes erottaa toisistaan.

Ihmiset ovat kuvailleet minua rohkeaksi, yritteliääksi, rehelliseksi, reiluksi, vahvaksi, pitkäpinnaiseksi, iloiseksi, hauskaksi, rennoksi, rauhalliseksi, mietteliääksi, avoimeksi, tarkkaavaiseksi, positiiviseksi ajattelijaksi, mutta joskus myös itsekkääksi, ylimieliseksi, pilkunviilaajaksi, hiljaiseksi, laiskaksi, hitaaksi ja pelottavaksi.

Ihmiset ovat omien sanojensa mukaan nähneet minussa (varsinkin aloitettua tämän matkani)  maailmanmatkaajan, ”vaeltavan saddhun”, buddhistin, reissumiehen, kirjailijan, apinan, valokuvaajan, pioneerin, ovien avaajan, tarkkaavaisen kuuntelijan, terapeutin, parantajan, tutkijan, seikkailijan, tarinan kertojan, muusikon (kitaristin), it-asiantuntijan, kokin, kamppailijan, taiteilijan… Niin, ehkä kaikkea edellä mainittua minusta löytyy, mutta joskus sitä voi itsekin yllättyä!

Minussa asuu kenties montakin hyvin erilaista persoonaa, aivan kuten Muumilaaksossakin. Tämän blogin kautta tulevat esiin nuuskamuikkusmainen tutkimusmatkailija, nomadi, mystikko, filosofi, kriitikko, ajattelija. Ja kaikki tuo ryyditettynä niin kuivalla savolaishuumorilla, että ruohopalovaroitus on päällä jatkuvasti.

Olen lapsena muuttanut useasti ja siten vaihtanut monesti paikkakuntaa ja koulua. Jokin alkukantainen nomadivaisto on puskenut pintaan siis jo pitkään, mutta oltuani vuoden vaihto-oppilaana Saksassa mopo kai karkasi lopullisesti lapasista ja villiinnyin halpalentoyhtiöiden ja vieraanvaraisuusverkostojen tukemana matkustelemaan Eurooppaa ristiin rastiin.

Valmistuin kauppatieteiden maisteriksi, pääaineenani tietojärjestelmätiede. Tein opiskelujen ohella jatkuvasti töitä kaupan alalla myyjänä ja it-alalla projektityöntekijänä. Yliopistolla olin myös aloittelevana tutkijana ja tohtorikoulutettavana vuoden 2010 loppuun asti.

Kohti uusia kaninkoloja

Ahdistuin kuitenkin siinä putkessa, johon olin hypännyt. Jatkuva halu päästä pois oman maani ja tutun ympäristön ennakkoluulojen kehästä sekä tietty hullulta tuntuva rohkeus sai minut kuitenkin suunnittelemaan jotain radikaalia. Aloin hyväksymään muita mahdollisuuksia, aloin avautumaan myös henkisille ja mystisille asioille. Asetin tärkeimmiksi tavoitteikseni löytää todelliset intohimoni ja tehdä sitten töitä niiden asioiden parissa, jotka minusta tuntuvat oikeasti merkityksekkäille.

Kaipasin vapautta, koska (näin jälkikäteen nähtynä) olin tullut sokeaksi sille vapaudelle joka minulla jo oli. Valitsin siis muutoksen tien. Hyppäsin rohkeasti uuteen kaninkoloon ja katsoin mihin se johtaa.

Myin asuntoni, maksoin pois asunto-, opinto- ja luottokorttivelkani, koska näin velkavankeuden olevan este ”todelliselle vapaudelle”.

Vuoden 2011 alussa suuntasimme sitten jo kohti Aasiaa entisen kumppanini ja nykyisen hyvän ystäväni kanssa. Vietimme siellä yhteensä viisi kuukautta reppureissaten läpi Intian, Malesian, Indonesian, Vietnamin, ja hieman Kambodzhankin.

Kesän 2011 vietin Suomessa enimmäkseen marjoja poimien ja kuulostellen, josko olisin jo valmis jäämään aloilleni. Joko olin löytänyt sen mitä lähdin etsimään? Kissan viikset!

Eurotta Euroopassa

Elokuussa 2011 alkoi henkilökohtainen tutkimusmatkani: Eurotta Euroopassa -projekti. Tarkoitus oli matkustaa Euroopassa mahdollisimman vähällä rahalla ja tutkia siten miten raha vaikuttaa kaikkeen.

Nyt tiedän, että vähillä rahoilla matkustaminen tai eläminen on monesti paljon antoisampaa, tietyllä tavalla huolettomampaa ja enemmän täynnä elämää kuin pullea lompakko perstaskussa kiertely. Tämä sopi kaiken lisäksi hyvin akuutin likviditeettivajareiseen tilaani.

Täysin eurotonta elämää kesti vain pari viikkoa, mutta sen jälkeen jatkoin kuitenkin kolmen kuukauden ajan Euroopassa oleilua ja matkustamista pienellä budjetilla. Tukikohta löytyi Berliinistä, mutta välillä kävin Portugalissakin oleilemassa yli kuukauden ajan tehden mm. kaksi viikkoa vapaaehtoistyötä eräällä ekofarmilla.

Henkinen talvi

Loppuvuodesta 2011 kesään 2012 sahasin aika tehokkaasti Berliini-Helsinki -väliä, poiketen muissakin Saksan kaupungeissa, Hampurissa, Lyypekissä, Dresdenissä, Hallessa. Myös Saksasta matkasin kerran hyvän ystäväni ja kumppanini kanssa Ruotsin kautta Suomeen.

Asuin Helsingissä 2012 keväällä 2,5 kuukautta ja Berliinissä kesällä n. 2 kuukautta. Koko tuo aika on ollut jotenkin mustaa siinä mielessä, että blogiin ei ole tullut uusia kirjoituksia. Se on ollut kovinkin syvällistä itsetutkiskeluaikaa, ja tietyssä mielessä sumuista. Sen voi nähdä myös talvena, jonka aikana siemenet ovat maassa, jotta voisivat puhjeta kasvuun kevään koittaessa.

Mukana matkalla

Minua kiinnostaa kuulla sinun äänesi. Voit jättää kommentin blogitekstieni yhteyteen. Keskustelen ja vaihdan ajatuksia mielelläni.

Voin antaa myös haastatteluja tilanteen mukaan ja tulla puhumaan/esitelmöimään etukäteen sovitusta aiheesta.

Minuun saa yhteyden myös kirjoittamalla sähköpostia osoitteeseen oskari(at)oravanpyora.info. Otan mielelläni kaikenlaista rakentavaa palautetta vastaan.

Voit seurata matkaani myös enempi reaaliajassa ja valokuviakin katsellen facebookissa Oskari matkustaa -sivun kautta.

 

Jos tykkäät niin tykkää, jos rakastat niin anna palaa!

 

Helsingissä 6.8.2012

Oskari Oleva

Your email: